Selkäkipu on yleinen oire. Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan sitä ilmeni vähintään joka kolmannella viimeisen kuukauden aikana. Pitkäaikaista selkäkipua on noin joka kymmenennellä.
Selkäoireet voidaan esitietojen (anamneesi) ja kliinisten löydösten perusteella jakaa kolmeen ryhmään.
Oirekysely pystyy arvioimaan selkäoireita vain käyttäjän antamien esitietojen osalta. Tarkkaa diagnoosin määritystä varten tarvitaan myös kliininen tutkimus.
Kyselyn tavoitteena on tunnistaa hälytysoireiden ja kivun arvioinnin perusteella välitöntä tai kiireellistä arviointia vaativat tilat, pitkittynyt selkäkipu sekä olennaiset selkäkipua aiheuttavat tekijät. Jatkotutkimusten ja -hoidon järjestäminen ilman viivettä tilanteissa, joissa konservatiivinen hoito voi johtaa komplikaatioihin (cauda equina, hermojen vakavat toimintahäiriöt ja muut kriittiset ”hälytyslipputilat”). Käyttäjä ohjataan ottamaan yhteyttä oikea-aikaisesti ammattilaiseen, ja toisaalta tilanteen salliessa voidaan suositella kokeiltavaksi ensin itsehoitoa. Selkäkipua pidetään pitkittyneenä, jos se on kestänyt yli 6 viikkoa.
Kysely perustuu kohtuullisesti ennakolta ajateltavissa oleviin tilanteisiin, joihin selkäkipu voi liittyä. On selvää, että tällä tavoin ei voida kattaa kaikkia mahdollisia tilanteita, joita elävässä elämässä voidaan kohdata. Tämän vuoksi käyttäjää kehotetaan ensin lukemaan aihetta käsittelevä Lääkärikirja Duodecimin artikkeli Selkäkipu. Jos käyttäjällä on oireita, joita kysely ei kata, kehotetaan häntä ottamaan yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen, koska arviota ei voida kyselyn perusteella tehdä.
Oirekyselynarvion perusteella annettavien hoitosuositusten kliinisesti suurin riski on, että käyttäjä ei saa tilaansa vastaustensa perusteella ohjausta, jota tarvittaisiin tilan hoitamiseksi tai pahenemisen estämiseksi. Tällaista riskiä on minimoitu seuraavilla keinoin: