Närästysoire ja refluksitauti on tavallisin ruoansulatuskanavan oire, jonka vuoksi hakeudutaan terveydenhuollon piiriin. Refluksitaudin vallitsevuus Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa on 9–26 prosenttia. Närästysoireet ovat lisääntymässä. Syynä tähän on ilmeisesti liikapainon yleistyminen. Ainoa ruokatorven syöpään liittyvä hälyttävä oire on nielemisvaikeus. Sekä ruokatorvi- että mahasyöpään liittyy painon laskua (4).
Närästyksellä tarkoitetaan karvaan hapon nousua kurkkuun tai kirvelevää tai polttelevaa tunnetta rintalastan takana. Närästys johtuu useimmiten mahahapon noususta ruokatorveen, mutta se saattaa olla myös sepelvaltimotaudin oire.
Närästyksen oirearvion tarkoituksena on ensi sijassa tunnistaa vastaanotolla käyntiä vaativat tilanteet. Lieviä oireita, jotka eivät edellytä käyntiä vastaanotolla, voi hoitaa itse ja niitä on hyvä seurata. Närästystä voidaan vähentää ja lievittää kotikonsteilla monin tavoin. Tavoitteena on vähentää mahansisällön pääsyä ruokatorveen ja välttää ärsyttäviä ruokia. Ks. tarkemmin Terveyskirjaston Närästys-artikkeli.
Oirearvion perusteella annettavien hoitosuositusten suurin riski on se, että käyttäjä ei saa vastaustensa perusteella ohjausta, jota tarvittaisiin tilan hoitamiseksi tai pahenemisen estämiseksi. Tällaista riskiä on minimoitu seuraavilla keinoin:
Kirjallisuudessa mainitut ja kokemuksen mukaan kiireellistä hoitoa edellyttävät tärkeimmät tilat on pyritty kattamaan kyselyllä. Närästysoireessa erityisen tärkeää on havaita sepelvaltimotauti. Päivystykselliseen hoitoon potilas kehotetaan hakeutumaan välittömästi, jos hänellä on hälyttävinä oireina sepelvaltimotautiin viittaavia oireita tai kovaa kipua. Vastauksia tulkittaessa ja niiden tuottamissa viesteissä sovelletaan ikä- ja aikarajoja, joiden avulla pyritään tunnistamaan oireiden taustalla oleva vakava syy. Käyttäjää kehotetaan ottamaan yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen, jos kysely ei kata kaikkia hänen tuntemiaan oireita tai jos hänellä on muita sairauksia, joiden arvelee vaikuttavan hoidon tarpeeseen.
Närästystä koskevien oirearvioiden vaikutuksista käyttäjien hoitoon hakeutumiseen tai hoidon lopputulokseen ei ole saatavilla tutkimustietoa. Siksi oirearvion vaikutuksia tutkitaan ja seurataan oirearvioita käyttöön ottavissa terveyspalveluorganisaatioissa. Tarpeen mukaan arviota kehitetään käyttäjän kannalta hyödyllisemmäksi ja hoitoon ohjaamisen kannalta mahdollisimman oikeaan osuvaksi.