Peräpukamia esiintyy yleisimmin 45–65 vuoden iässä. Peräpukamia on vähintään 4 %:lla aikuisväestöstä. Joissakin kyselytutkimuksissa jopa kolmannes väestöstä on ilmoittanut poteneensa peräpukamia. Vain noin kolmannes hakeutuu lääkärin hoitoon. Umpeen hyytynyt pukama (anaalihematooma) voi ilmaantua myös henkilöllä, jolla ei muuten ole oireilevia pukamia.
Peräaukon seudun kutinasta kärsii 1–5 % väestöstä.
Peräaukon seudun haavaumaa potee jossakin vaiheessa elinaikanaan 11 % ihmisistä. Yleisin haavauman syy on ummetus. Sukupuolitauti on hyvin harvinainen aiheuttaja.
Paksu- tai peräsuolisyövän vuosittainen ilmaantuvuus on noin 50 tapausta 100 000 henkeä kohti, ja näistä peräaukon syöpiä on noin 1,5 tapausta 100 000 aikuista kohti vuosittain. Sen tavallisia oireita ovat verenvuoto peräaukosta ja peräaukon seudun kipu. Myös tunne peräaukossa olevasta möykyistä, limaneritys ja kutina voivat olla oireita. Peräaukon syövän ilmaantuvuus lisääntyy 50 ikävuoden jälkeen.
Oirearviossa pyydetään käyttäjää nimeämään pääasiallinen oire. Vain yksi oire on mahdollista nimetä. Näin pyritään saamaan selville se oire, joka haittaa tai huolestuttaa käyttäjää eniten. Verenvuodosta, ripulista ja ummetuksesta kysytään erikseen, jotta käyttäjä ilmoittaisi näistä oireista myös siinä tapauksessa, että on valinnut pääasialliseksi oireeksi jonkin muun.
Peräaukon seudun oireisiin on useita erilaisia syitä. Itsehoito-ohjeet ovat syyn mukaisia. Tästä syystä oirekyselyssä ei anneta suoraan itsehoito-ohjeita, vaan käyttäjää kehotetaan kaikissa tapauksissa vastaamaan kysymyksiin ja nimeämään pääasiallinen oireensa. Peräaukon seudun oireiden itsehoito-ohjeita on esitetty seuraavissa Terveyskirjaston artikkeleissa:
Oirearvion perusteella annettavien hoitosuositusten suurin riski on se, että käyttäjä ei saa vastauksiensa perusteella ohjausta, jota tarvittaisiin tilan hoitamiseksi tai pahenemisen estämiseksi. Tällaista riskiä on minimoitu seuraavilla keinoin: