Ripulin (vähintään 3 ulostuskertaa vuorokaudessa) kuukausittainen ilmaantuvuus aikuisväestössä kehittyneissä maissa on 3–7 %.
Ripuliksi määritellään löysä tai vesimäinen uloste, kun ulostamiskertoja on yli 3 vuorokaudessa. Ripulia esiintyy kehittyneissä maissa kuukausittain 3-7 prosentilla aikuisväestöstä. Ripulia voi aiheuttaa hyvin monenlaiset tekijät.
Turistiripulin aiheuttajista kolibakteerit (etenkin toksigeeninen Escherichia coli eli ETEC) on yleisin ryhmä. Se aiheuttaa runsaat puolet infektioista. Muista bakteereista kampylobakteeri, salmonellat ja shigellat ovat merkittäviä; kunkin osuus voi matkakohteesta riippuen olla 10 %:n luokkaa. Kolera on matkailijoilla hyvin harvinainen, vaikka tauti olisi yleinen matkakohteessa. Tätä tautia ei todeta suomalaisilla edes vuosittain. Viruksista norovirus on yleisin, mutta suomalaisten norovirustaudeista valtaosa saadaan Suomessa. Alkueläimistä yleisimmät ovat giardia (parin prosentin osuudella), Cryptosporidium ja ameba (Entamoeba histolytica), tässä järjestyksessä. Tarkastikin tutkimalla löytyy vain puolelle turistiripuleista aiheuttajamikrobi. Valtaosa niistäkin tapauksista, joissa aiheuttaja jää tunnistamatta, lienee infektioita, mutta joukossa voi olla muun muassa liiallisesta alkoholinkäytöstä ja eksoottisista ruoka-aineista johtuvia muita syitä.
Kaikkien ripuli- ja oksennustautien hoidon kulmakivi on nestehukan korvaaminen sitä mukaan kuin sitä syntyy. Tämä voi tarkoittaa useiden litrojen juomista päivässä. Runsaastikin oksentelevan on koko ajan houkuteltava sisäänsä pieniä nestemääriä. Alusta asti on hyvä saada myös vähän suolaa. Vaikka ripuli olisi runsasta, ruoka imeytyy suolistosta lähes normaalisti. Syöminen ei pahenna tautia, mutta voi aiheuttaa vatsan väänteitä tai sitten oksentelu voi estää syömisen. Parin päivän ruokapaastosta ei ole haittaa, kunhan energiapitoisesta juomasta huolehditaan. Neste imeytyy aina, ja ripulissa poistuva neste ei ole sitä, jonka on juuri juonut, vaan suolesta aktiivisesti erittyvää.
Jos ei voi syödä, helppo tapa saada riittävä määrä suolaa (erityisesti natriumia ja kaliumia) on tehdä "kotiripulijuoma". Siinä täysmehu ("tuoremehu", mielellään appelsiinimehu) laimennetaan samalla määrällä vettä ja litraan tätä juomaa sekoitetaan puoli teelusikallista ruokasuolaa. Juoman luontainen sokeri auttaa suolan ja veden imeytymistä. Valmiita ripulijuomia, ns. korvausliuoksia, saa myös apteekeista.
Jos ripuli on kohtuullista, juominen toteutetaan janon mukaan. Vanhuksilla janon tunne voi olla kadonnut, ja siksi heidän juomisestaan tulee pitää erityistä huolta. Reseptittä apteekista saatavia ripulilääkkeitä kannattaa käyttää varoen, pienillä lapsilla ei lainkaan.
Ripulin oirearvion tarkoitus on antaa arvio vaivan hoidon tarpeesta alle kuukauden kestäneessä ripulioireessa. Kysely ei sovellu pitkittyneen ripulin selvittelyyn.
Ripulioireen luonnetta ja itsehoitoa voi selvittää lukemalla Terveyskirjaston Pitkittynyt (krooninen) ripuli -artikkelin ja muita artikkeleita ripulista.
Oirearvion perusteella annettavien hoitosuositusten kliinisesti suurin riski on se, että käyttäjä ei saa vastauksiensa perusteella ohjausta, jota tarvittaisiin tilan hoitamiseksi tai pahenemisen estämiseksi. Tällaista riskiä on minimoitu seuraavilla keinoin: